Palliatiivisen hoidon menetetyt mahdollisuudet, mitä sillä tarkoitetaan? Käydään alkuun läpi mitä palliatiivinen hoito tarkoittikaan. Olen ottanut seuraavan tiedon suoraan Duodecimin palliatiivinen hoito ja saattohoito käypähoito suosituksesta:
· Palliatiivisella
eli oireenmukaisella hoidolla tarkoitetaan kuolemaan johtavaa tai henkeä
uhkaavaa sairautta sairastavan potilaan ja hänen läheistensä aktiivista
kokonaisvaltaista hoitoa, jolla pyritään ehkäisemään ja lievittämään kärsimystä
ja vaalimaan elämänlaatua.
· Palliatiivista
hoitoa ei ole määritelty suhteessa kuoleman ajankohtaan, vaikka sen tarve
lisääntyy merkitsevästi elämän loppuvaiheessa.
· Saattohoito
on osa palliatiivista hoitoa, ja se ajoittuu oletetun kuolinhetken välittömään
läheisyyteen (viimeisiin päiviin tai viikkoihin).
· Palliatiivisella
hoitolinjalla tarkoitetaan sairauden vaihetta, jossa taudin kulkuun ei enää
voida olennaisesti vaikuttaa ja hoidon ensisijainen päämäärä on lievittää
kärsimystä ja vaalia elämänlaatua. Palliatiivinen hoito eli oireita lievittävä
hoito kuuluu kaikkiin sairauden vaiheisiin hoitolinjasta riippumatta.
Lähde:
Palliatiivinen hoito ja saattohoito, Käypähoito suositus. https://www.kaypahoito.fi/hoi50063
Palliatiivisen
hoidon käsitteistöön liittyy paljon haasteita. Usein kun kysytään mitä
palliatiivinen hoito tarkoittaa, sen kerrotaan olevan sama asia kuin
saattohoito. Saattohoito kuuluu
palliatiiviseen hoitoon, se on palliatiivisen hoidon viimeinen osa.
Professori
Tiina Saarto on kirjoittanut Duodecimiin palliatiivisen hoidon menetetyistä
mahdollisuuksista. Linkkaan hänen äärimmäisen hyvän kirjoituksen tähän: https://www.duodecimlehti.fi/xmedia/duo/duo17207.pdf
Alla
oleva kuva on kopioitu hänen kirjoituksestaan. Se on hyvin kuvaava, jos voisi
sanoa, niin yksi ehdoton suosikkini, kun kuvataan palliatiivisen hoidon
merkitystä esimerkiksi osana syöpäpotilaan hoitopolkua.
Potilas,
joka sairastaa parantumatonta sairautta ja jonka hoitoon kontaktoidaan varhaisen
palliatiivisen hoidon tuki, saattaa pelätä, että hän jää ilman esimerkiksi
syöpäsairautta jarruttavia hoitoja. Hoitovastuu säilyy hoitavalla
syöpälääkärillä, vaikka palliatiivinen hoito olisikin linkitetty mukaan
hoitopolkuun. Palliatiivisen hoidon ammattilaiset ovat tukena oirehoidon
osalta, esimerkiksi jos potilaalla on kipuja tai vaikka henkistä
ahdistuneisuutta. Voidaan oikeastaan ajatella niin päin, että palliatiivinen
hoito on osaltaan tukemassa potilaan syövänhoitoja, koska mitä paremmin
mahdolliset oireet saadaan hallintaan, sitä paremmin potilas jaksaa
syövänhoitojakin. Palliatiivinen hoito on ennen kaikkea vaikuttamassa potilaan
ja perheen elämänlaatuun.
Palliatiiviseen
hoitolinjaan siirtyminen myös usein sujuu luontevammin, kun palliatiivisen
hoidon kontakti on luotuna jo hyvissä ajoin. On keskusteltu valmiiksi mitä
tapahtuu ja kuka ottaa hoitovastuun palliatiivisen hoitolinjan vaiheessa.
Potilas läheisineen usein kokeekin, että kun on jo valmiiksi tieto mitä
palliatiiviseen hoitolinjaan siirtyessä tapahtuu, hälventää se pelkoja ja tuo
turvaa. Näin voidaan keskittyä itse elämiseen, kun tietää ettei potilasta ja perhettä jätetä tyhjän päälle.
Ajattelisin,
että tuo yllä olevan kuvan mukainen sairauskeskeinen hoito jää usein päälle
esimerkiksi pitkälle edennyttä sydämen vajaatoimintaa sairastavalla potilaalla
tai esimerkiksi hankalaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavalla. On ehkä
helpompaa keskittyä laukaisemaan sydämen vajaatoimintatilanne, kun pysähtyä
potilaan oireiden äärelle, katsoa kokonaisuutta ja ottaa potilaan
kokonaisvointi puheeksi hänen kanssaan. Palliatiivinen hoito ei tarkoita sitä,
että hoitaminen loppuisi, mutta siitä keskustelu antaa potilaalle ja läheisille
mahdollisuuden valmistautua, edes jollain tavalla elämän päättymiseen. Se antaa
usein aikaa hoitaa itselle tärkeitä asioita kuntoon, keskustella niistä läheisten kanssa tai jättää jäähyväisiä. Kun tärkeistä asioista on
keskusteltu ja asioita on järjestelty kuntoon, vapauttaa se usein tilaa itse elämälle.
Tämä yllä oleva kuva on yksi niistä asioista, joissa meidän ammattilaisten olisi hyvä parantaa omaa osaamistamme ja tunnistaa näitä tilanteita, jossa elämän loppuvaiheen hoito jää sairauskeskeisen hoidon jalkoihin. Onneksi parempaan suuntaan ollaan koko ajan menossa mutta vielä liian usein parantumatonta sairautta sairastava potilas kuolee akuuttiosastoilla tai päivystyksessä. Enkä tarkoita nyt niitä äkillisiä, yllättäviä sairaskohtauksia, joissa asioita ei ole pystytty etukäteen mitenkään ennakoimaan, vaan kroonista, parantumatonta sairautta sairastavaa potilasta, jonka palliatiivisen hoidon osuus on kokonaan jäänyt puhumatta tai kontaktit luomatta.
Mikä näihin tilanteisiin sitten johtaa? Mielestäni se on nimenomaan tuo kuvan mukainen sairauskeskeinen hoito. Välillä potilaan hoidossa tuntuu iskevän vauhtisokeus, hoidetaan ja hoidetaan, ilman että pysähdytään potilaan kokonaisvoinnin äärelle. Tätä haastetta huomaa välillä myös niissä syövänhoidoissa, esimerkiksi laajalle levinnyttä rintasyöpää sairastavien naisten osalla. Perheessä saattaa olla pieniä lapsia joiden asioita olisi hyvä jo etupainotteisesti päästä järjestelemään, mutta hoidossa saatetaan keskittyä enemmänkin itse lääkehoitoihin. Näissä tilanteissa olisikin hyvä, että palliatiivinen hoito linkitettäisiin osaksi potilaan hoitopolkua jo varhaisessa vaiheessa. Syövänhoidon asiantuntijat saisivat keskittyä syövän hoitoon ja palliatiivisen hoidon asiantuntijat siihen kaikkeen muuhun hoitoon, mitä potilas ja perhe saattavat kipeästi kaivata.
Onneksi tilanne on kuitenkin menossa parempaan suuntaan ja ihmiset ovat tietoisempia myös palliatiivisen hoidon mahdollisuuksista.
Marraskuu
alkaa olemaan jo loppupuolella ja valmistaudutaan lähestyvään jouluun. Joulun
aika herättää meissä monenlaisia tunteita, ikävää, haikeutta mutta myös iloa,
onnea ja rakkautta. Itse usein herkistyn miettimään loppuvuodesta, minkälainen
kulunut vuosi on ollut. Mitkä tapahtumat ovat tuoneet iloa, onnea ja
kiitollisuutta ja toisaalta mitkä kiukkua, ketutusta ja harmituksia. Mitä
ajatuksia kulunut vuosi sinussa herättää?