Palliatiivisen hoidon menetetyt mahdollisuudet

Palliatiivisen hoidon menetetyt mahdollisuudet, mitä sillä tarkoitetaan? Käydään alkuun läpi mitä palliatiivinen hoito tarkoittikaan. Olen ottanut seuraavan tiedon suoraan Duodecimin palliatiivinen hoito ja saattohoito käypähoito suosituksesta:

·       Palliatiivisella eli oireenmukaisella hoidolla tarkoitetaan kuolemaan johtavaa tai henkeä uhkaavaa sairautta sairastavan potilaan ja hänen läheistensä aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa, jolla pyritään ehkäisemään ja lievittämään kärsimystä ja vaalimaan elämänlaatua.

·       Palliatiivista hoitoa ei ole määritelty suhteessa kuoleman ajankohtaan, vaikka sen tarve lisääntyy merkitsevästi elämän loppuvaiheessa.

·       Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa, ja se ajoittuu oletetun kuolinhetken välittömään läheisyyteen (viimeisiin päiviin tai viikkoihin).

·       Palliatiivisella hoitolinjalla tarkoitetaan sairauden vaihetta, jossa taudin kulkuun ei enää voida olennaisesti vaikuttaa ja hoidon ensisijainen päämäärä on lievittää kärsimystä ja vaalia elämänlaatua. Palliatiivinen hoito eli oireita lievittävä hoito kuuluu kaikkiin sairauden vaiheisiin hoitolinjasta riippumatta.

Lähde: Palliatiivinen hoito ja saattohoito, Käypähoito suositus. https://www.kaypahoito.fi/hoi50063

Palliatiivisen hoidon käsitteistöön liittyy paljon haasteita. Usein kun kysytään mitä palliatiivinen hoito tarkoittaa, sen kerrotaan olevan sama asia kuin saattohoito.  Saattohoito kuuluu palliatiiviseen hoitoon, se on palliatiivisen hoidon viimeinen osa. Näissä käsitteissä on haasteita myös meillä ammattilaisilla ja sen vuoksi tätä käsitteistöä on hyvä avata aina uudelleen.

Professori Tiina Saarto on kirjoittanut Duodecimiin palliatiivisen hoidon menetetyistä mahdollisuuksista. Linkkaan hänen äärimmäisen hyvän kirjoituksen tähän: https://www.duodecimlehti.fi/xmedia/duo/duo17207.pdf

Alla oleva kuva on kopioitu hänen kirjoituksestaan. Se on hyvin kuvaava, jos voisi sanoa, niin yksi ehdoton suosikkini, kun kuvataan palliatiivisen hoidon merkitystä esimerkiksi osana syöpäpotilaan hoitopolkua.

Potilas, joka sairastaa parantumatonta sairautta ja jonka hoitoon kontaktoidaan varhaisen
palliatiivisen hoidon tuki, saattaa pelätä, että hän jää ilman esimerkiksi syöpäsairautta jarruttavia hoitoja. Hoitovastuu säilyy hoitavalla syöpälääkärillä, vaikka palliatiivinen hoito olisikin linkitetty mukaan hoitopolkuun. Palliatiivisen hoidon ammattilaiset ovat tukena oirehoidon osalta, esimerkiksi jos potilaalla on kipuja tai vaikka henkistä ahdistuneisuutta. Voidaan oikeastaan ajatella niin päin, että palliatiivinen hoito on osaltaan tukemassa potilaan syövänhoitoja, koska mitä paremmin mahdolliset oireet saadaan hallintaan, sitä paremmin potilas jaksaa syövänhoitojakin. Palliatiivinen hoito on ennen kaikkea vaikuttamassa potilaan ja perheen elämänlaatuun.

Palliatiiviseen hoitolinjaan siirtyminen myös usein sujuu luontevammin, kun palliatiivisen hoidon kontakti on luotuna jo hyvissä ajoin. On keskusteltu valmiiksi mitä tapahtuu ja kuka ottaa hoitovastuun palliatiivisen hoitolinjan vaiheessa. Potilas läheisineen usein kokeekin, että kun on jo valmiiksi tieto mitä palliatiiviseen hoitolinjaan siirtyessä tapahtuu, hälventää se pelkoja ja tuo turvaa. Näin voidaan keskittyä itse elämiseen, kun tietää ettei potilasta ja perhettä jätetä tyhjän päälle.

Ajattelisin, että tuo yllä olevan kuvan mukainen sairauskeskeinen hoito jää usein päälle esimerkiksi pitkälle edennyttä sydämen vajaatoimintaa sairastavalla potilaalla tai esimerkiksi hankalaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavalla. On ehkä helpompaa keskittyä laukaisemaan sydämen vajaatoimintatilanne, kun pysähtyä potilaan oireiden äärelle, katsoa kokonaisuutta ja ottaa potilaan kokonaisvointi puheeksi hänen kanssaan. Palliatiivinen hoito ei tarkoita sitä, että hoitaminen loppuisi, mutta siitä keskustelu antaa potilaalle ja läheisille mahdollisuuden valmistautua, edes jollain tavalla elämän päättymiseen. Se antaa usein aikaa hoitaa itselle tärkeitä asioita kuntoon, keskustella niistä läheisten kanssa tai jättää jäähyväisiä. Kun tärkeistä asioista on keskusteltu ja asioita on järjestelty kuntoon, vapauttaa se usein tilaa itse elämälle.

Tämä yllä oleva kuva on yksi niistä asioista, joissa meidän ammattilaisten olisi hyvä parantaa omaa osaamistamme ja tunnistaa näitä tilanteita, jossa elämän loppuvaiheen hoito jää sairauskeskeisen hoidon jalkoihin. Onneksi parempaan suuntaan ollaan koko ajan menossa mutta vielä liian usein parantumatonta sairautta sairastava potilas kuolee akuuttiosastoilla tai päivystyksessä. Enkä tarkoita nyt niitä äkillisiä, yllättäviä sairaskohtauksia, joissa asioita ei ole pystytty etukäteen mitenkään ennakoimaan, vaan kroonista, parantumatonta sairautta sairastavaa potilasta, jonka palliatiivisen hoidon osuus on kokonaan jäänyt puhumatta tai kontaktit luomatta. 

Mikä näihin tilanteisiin sitten johtaa? Mielestäni se on nimenomaan tuo kuvan mukainen sairauskeskeinen hoito. Välillä potilaan hoidossa tuntuu iskevän vauhtisokeus, hoidetaan ja hoidetaan, ilman että pysähdytään potilaan kokonaisvoinnin äärelle. Tätä haastetta huomaa välillä myös niissä syövänhoidoissa, esimerkiksi laajalle levinnyttä rintasyöpää sairastavien naisten osalla. Perheessä saattaa olla pieniä lapsia joiden asioita olisi hyvä jo etupainotteisesti päästä järjestelemään, mutta hoidossa saatetaan keskittyä enemmänkin itse lääkehoitoihin. Näissä tilanteissa olisikin hyvä, että palliatiivinen hoito linkitettäisiin osaksi potilaan hoitopolkua jo varhaisessa vaiheessa. Syövänhoidon asiantuntijat saisivat keskittyä syövän hoitoon ja palliatiivisen hoidon asiantuntijat siihen kaikkeen muuhun hoitoon, mitä potilas ja perhe saattavat kipeästi kaivata. 

Onneksi tilanne on kuitenkin menossa parempaan suuntaan ja ihmiset ovat tietoisempia myös palliatiivisen hoidon mahdollisuuksista.

Marraskuu alkaa olemaan jo loppupuolella ja valmistaudutaan lähestyvään jouluun. Joulun aika herättää meissä monenlaisia tunteita, ikävää, haikeutta mutta myös iloa, onnea ja rakkautta. Itse usein herkistyn miettimään loppuvuodesta, minkälainen kulunut vuosi on ollut. Mitkä tapahtumat ovat tuoneet iloa, onnea ja kiitollisuutta ja toisaalta mitkä kiukkua, ketutusta ja harmituksia. Mitä ajatuksia kulunut vuosi sinussa herättää?