Joulurauhaa

 

Osastotyötä tehdessäni olen ollut usein jouluna töissä. Silloin työpäivissä on ollut erityinen tunnelma. Erityisesti se korostui osastolla, jossa hoidettiin kuolevia potilaita. Iäkkään isoäidin kuolema jouluaattoiltana voitiin kokea omaisten osalta lempeänä ja rauhoittavana. Ikävä edesmenneitä rakkaita kohtaan voi tuntua erityisen isolta näin jouluna tai joulun aika voi mennä oman läheisensä vierellä saattohoitokodissa. Silloin joulu ei välttämättä tunnu joululta, vaan se onkin ennemminkin luopumisen ja surun aikaa.

Seuraavaksi käyn läpi erästä työurani aikana tapahtunutta saattohoitoa. Olen muokannut tietoja niin, ettei tapaus ole erityisesti tunnistettavissa mutta siihen voi liittyä toki tuttuutta lukijan oman omaisen saattohoitoon liittyen.

Hoidin iäkästä potilasta, jolle oli parantumattoman sairauden vuoksi tehty saattohoitopäätös. Potilas oli vielä sen verran hyvässä kunnossa, että saimme juteltua ja hän kertoi omaa elämäntarinaansa. Taustalla olikin kovin rikkonainen elämäntarina, jota oli värittänyt alkoholi ja muut päihteet. Elämän loppuvaiheessa hänellä oli tarve käydä omaa elämäänsä läpi. Suurinta surua aiheutti se, että aikuisiin lapsiin oli kovin huonot välit. Aktiivisimpina alkoholinhuuruisina vuosina välit lapsiin olivat kokonaan poikki mutta vanhemmalla iällä, oli välejä saatu hieman paranneltua.

Kuitenkin aina kun lapset kävivät osastolla, niin potilas ei oikein osannut puhua heidän kanssaan, oli kiukuttelua ja töksähteleviä sanoja. Usein lapset ja potilas erosivatkin kireissä väleissä. Keskustelimme tästä potilaan kanssa ja hän kertoi, ettei pysty tai osaa sanoa lapsilleen niitä asioita, joita oikeasti haluaisi sanoa. Hän oli kovin ahdistunut tilanteesta ja mitä heikommaksi vointi kävi, sitä ahdistuneempi hän oli.

Kysyin potilaalta, että mitä asioita hän lapsilleen haluaisi sanoa. Hän mietti hetken ja sanoi, että pyytäisi ensimmäisenä anteeksi, miten hän on rakkaitaan loukannut, eikä ole pystynyt olemaan lastensa tukena niin kuin olisi halunnut. Hän kertoi myös, että haluaisi kertoa miten paljon lapsiaan rakastaa ja on ylpeä heistä ja siitä, että he pärjäävät elämässä. Lapset olivat aikuisia ja olivat hyvissä ammateissa ja heidän omat elämät olivat sillä tavalla järjestyksessä, että kenelläkään heistä ei ollut päihdeongelmaa. Hän koki myös kiitollisuutta lapsistaan.

Satuin olemaan iltavuorossa, kun lapset tulivat osastolla käymään, oltiin lähellä joulua ja lapset halusivat tulla vielä tapaamaan omaistaan, ennen kuin lähtisivät omiin joulun viettoihinsa. Potilaan vointi oli heikentynyt niin, että ei ollut varmuutta, olisiko hän elossa enää, kun lapset saapuvat joulun vietosta.

Menin tapaamaan potilaan lapsia potilashuoneeseen. Potilas oli kovin ahdistunut ja hänen oli vaikea puhua. Hän pyysi minua apuun ja kysyi, voisinko kertoa lapsille ne asiat, joista olimme aiemmin keskustelleet. Kerroin lapsille nuo tärkeät asiat, joita potilas oli minulle kertonut. Se oli herkkä tilanne, niin potilaalle ja lapsille, kuin myös minulle. Potilas sai, vaikkakin toisen ihmisen välityksellä, kerrottua lapsilleen ne asiat, joita hän oli pitkään halunnut sanoa.

Lapset lähtivät joulun viettoon, potilas meni tajuttomaksi yön aikana ja kuoli joulun pyhinä. Kun katsoin potilasta lasten lähdön jälkeen, ajattelin, että nyt hän on valmis. Oli kuin kiristyneestä ilmapallosta olisi päästetty ilmat pois. Kireys kasvoilta oli vähentynyt, ahdistuneisuutta ei tarvinnut enää niin voimakkaasti lääkitä. Tuntui, että potilas oli saavuttanut rauhan, saadessaan kertoa lapsilleen nämä hänelle tärkeät asiat.

Koen, että me hoitajat, jotka saamme tehdä tätä arvokasta työtä, olemme todella etuoikeutettuja. Saattohoitotyössä korostuu herkkyys ja yksilöllisyys. On tärkeää muistaa pysähtyä kuuntelemaan potilaan elämäntarinaa. Vaikka voimme hoitaa potilaan oireet todella hyvin, voi silti jäädä saavuttamatta jotain todella arvokasta ja tärkeää, jos emme pysähdy potilaidemme elämäntarinan äärelle. Hankalien oireiden taustalla saattaakin olla muuta, kuin se fyysinen syy.

Itselleni joulu merkitsee ennen kaikkea rauhoittumisen ja hiljentymisen aikaa. Kun joulukuuseen ripustaa jälleen kerran tuon lapsuuden tonttukoristeen, elämässä jo vähän kärsineen, palaa mieli lapsuuden jouluihin. Jännitykseen joulupukin saapumisesta, pipareiden ja joulukuusen tuoksuun. Joulusaunaan ja miten perheemme kokoontui yhdessä pöydän ääreen ruokailemaan.

Toivotan erityisen hyvää joulun aikaa teille kollegoille, jotka teette joulun töitä.

Erityisen halirutistuksen ja rauhaisan joulun toivotuksen lähetän niille perheille, jotka valmistuvat rakkaan läheisen kuolemaan tai viettävät ensimmäistä joulua ilman häntä.

Ja sinulle tämän blogin lukija toivotan myös rauhaisaa ja ihanaa joulun aikaa, toivottavasti joulusi on hyvä. Sellainen, joka on toiveidesi mukainen tai edes hieman sinnepäin.