Pihisyttää ja puhisuttaa

Viime kirjoituksessa kävin läpi kivun hoitoa. Ehkä yhtä yleisintä oiretta, jota työssämme hoidetaan tai siitä paljon keskustellaan. Mikä onkaan se oire, joka saa itseni hoitajana reagoimaan salamannopeasti, kivun hoidon lisäksi? Kyllä se on potilaan kokema hengenahdistus. Sen hoito vaatii yleensä välittömiä toimia.

On ihmeellistä, miten jotkut potilaat tai tilanteet jäävät niin hyvin mieleen, vaikka tapahtumista olisikin pitkä aika. Kun mietin potilaan kokemaa hengenahdistusta, muistan aina urani alkuajoilta erään iäkkään herran, joka kärsi hengenahdistusoireesta. Muistan vieläkin vuoteesta näkyvän hauraan hahmon ja ne silmät, jotka anoivat apua hengenahdistusoireeseen. Onneksi potilaalla oli kattava tarvittava lääkevalikoima ja kun sairaanhoitaja oli hakemassa lääkettä, olin minä potilaan vierellä ja se voima millä hän kättäni puristikaan kertoi minulle enemmän, kuin mitä sanoilla olisi olotilaa voitu koskaan kuvatakkaan. Tämän kyseisen potilaan hengenahdistusoiretta saatiin hyvin lievitettyä lopuksi sedaatiolla ja elämän viimeiset hetket olivat rauhallisia.

Työskentelin tuolloin vielä ensimmäisessä ammatissani eli lähihoitajana eli olin siinä hetkessä potilaan kanssa, kun sairaanhoitaja työparini kävi hakemassa lääkkeen ja lääkitsi potilaan. Tilanne alkoi pikkuhiljaa helpottaa. Tämän potilaan kohdalla oli kyse myös hengenahdistuksen tunteen aiheuttamasta paniikista ja kun puhe alkoi hieman sujumaan, hän tuumasi, että kylläpä pelotti.

Kylläpä pelotti.

Minuakin pelotti ja vaikka koin hyvin vahvasti myös itse hätää ja paniikkia, sain oltua tilanteessa rauhallinen. Pystyin viestimään, että lääkettä on tulossa ja kohta helpottaa.

Tämä tilanne, jota kuvailin, oli akuutti tilanne. Hengenahdistus on oireena niin kokonaisvaltainen, että sen hoitaminen tai helpottaminen on tärkeää. Hengenahdistusta emme tietyissä sairauksissa saa kokonaan pois mutta voimme esimerkiksi lääkityksillä helpottaa tätä oiretta. Ehkä yleisin tilanne, jossa potilas kokee hengenahdistusta, on tietyt keuhkosairaudet kuten keuhkoahtaumatauti.

Hengenahdistuksessa on usein mukana myös kuolemanpelkoa tai pelkoa siitä, että kuolee tukehtumalla. Keskustelemalla hengenahdistusoireesta ja siihen liittyvistä tuntemuksista pystymme näitä pelkoja lievittämään. Tärkeää on myös tehdä ennakoivaa hoitosuunnitelmaa ja esimerkiksi määrittää sinne ne hätälääkkeet, joilla voidaan tilannetta helpottaa nopeasti.

Työhömme kuuluu paljon ennakointia 😊 Koskee se sitten oireidenhoitoa tai tärkeiden asioiden järjestelyjä. Tuntuu, että työssäni aina palaan tähän samaan eli miten tärkeää on tehdä suunnitelmaa esimerkiksi näiden oireiden hoidosta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki ne oireet potilaalle tulisivat mutta se lievittää potilaan ja läheisen pelkoja, kun niihin on varauduttu ja niistä on keskusteltu.

Tästä syystä meidän jokaisen olisi myös tärkeää keskustella läheistemme kanssa omista toiveista ja ajatuksista koskien elämämme loppuvaihetta. Vaikka käymme nämä keskustelut, jotka herättävät varmasti monenlaisia tunteita, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että jotenkin ”manaisimme kuoleman esiin” tai heti tapahtuisi jotain pahaa. Kun tärkeitä asioita on laitettu valmiiksi tai on tehty esimerkiksi se hoitotahto, niin ei näihin tarvitse enää palata.

Jos näiden asioiden ajatteleminen tuntuu kovin vaikealta, niin voisi pysähtyä hetkeksi miettimään miksi? Voiko pelon aiheuttaa esimerkiksi jonkun oman läheisen epäonnistunut saattohoito? Voisiko helpottaa oman mielen pelkoja, kun asiasta pääsisi keskustelemaan jonkun kanssa?

Tässä kirjoituksessa muistelemani potilastapaus herättää muistoissani ja myös kehossani kahdenlaista muistoa. Muistan potilaan silmissä näkyvän hädän ja toisaalta yhtä vahvasti oman kehoni reagoinnin. Sydän hakkaa, adrenaliini ryöpsähtää ja rintakehään iskee hätäännys potilaan puolesta.

Onneksi työparinani oli kokenut sairaanhoitaja ja kävimme hänen kanssaan tilanteen läpi. Sain purkaa tuntemuksia mutta selvästi se on jättänyt mieleeni ja kehooni muistijäljen hengenahdistuksen hoidosta.

Loman jälkeiseen työhön on kuulunut paljon hyvää mieltä 😊 On ollut mukavaa olla töissä. Työtä on ollut paljon mutta sen tekemisessä on ollut rauha. On kuin kesän lämpö olisi valunut työhönkin, se on ollut lempeää ja lämmintä, kutitellut sydänalaa ja omaa mieltä.

Tykkään niin työstäni 😊

Mietteitä kivunhoidosta

Loman jälkeen olen päässyt taas kiinni mielestäni oman työni perusasiaan eli kivunhoitoon ja kipulääkkeiden käytön ohjaamiseen. Se jos mikä on palkitsevaa, kun potilas, joka on kärsinyt hankalasta olosta, suostuu kokeilemaan vahvaa kipulääkettä ja huomaakin siitä saavan avun. Kun kipulääkitys on kohdillaan, pystyy paremmin toimimaan arjessa ja mieliala on parempi.

Miksi sitten vahvemman kipulääkityksen aloitus on potilaille välillä niin hankalaa? Muutama asia tulee kyllä mieleen heti. Aina kipua ei tunnisteta. Esimerkiksi vatsan alueen syöpäsairaudet voivat aiheuttaa epämääräisiä tuntemuksia tai häiritsevää oloa. Voidaan ajatella, ettei kyse olekaan kivusta vaan sairaudesta ja oireista jotenkin ”kuuluisi kärsiä”.  Toisena voi olla jonkun naapurin tai tuttavan puuskahdus vahvoista kipulääkkeistä huumeina tai on varoteltu, että niistä tulee riippuvaiseksi. Sitten on myös niitä potilaita, jotka säästävät vahvoja kipulääkkeitä tulevaan. Voidaan ajatella, että jos vielä kuitenkin hyvässä voinnissa joutuu ottamaan käyttöön vahvat kipulääkkeet, niin elämän loppuvaiheessa ei olekaan valmisteita, jotka riittävästi auttavat.

Meidän ammattilaisten on erittäin tärkeää kartoittaa kipua laaja-alaisesti. Välillä kun potilasta haastattelee kivusta, niin saa puuskahduksen, että sanoin että mitä sä jankkaat? Sanoin, että olen kipeä, eikö se riitä. Mutta ei se riitä. Kipu muodostuu niin monesta asiasta ja voi vaatia useita eri valmisteita, jotta päästään toivottuun tulokseen.

Linkitän tähän Kivun käypähoitosuosituksen https://www.kaypahoito.fi/hoi50103

Myös Terveyskylän Palliatiivisesta talosta löytyy hyvää tietoa kivunhoidosta:

https://www.terveyskyla.fi/palliatiivinentalo/oireiden-hoito/oireet/kipu

Jos kipu estää puuhastelemasta tai tekemästä itselle mieluisia asioita, niin sehän on kovin surullista ja asia voi vaatia useamman kerran keskustelua. Välillä potilaan pitää pureskella pidempään kipulääkkeen aloitusta. Kun potilas huomaa kipulääkettä kokeiltuaan, että joukossa alkaakin olemaan parempia päiviä tai onkin pystynyt puuhastelemaan itselle mieluisia asioita, niin suhtautuminen kipulääkitykseen voi muuttua.

Kun potilaalle soittaa tällaisen kokeilujakson jälkeen ja puhelimesta kuuluukin tyytyväinen ääni, miten arkinen elämä on ollut helpompaa, niin silloin hoitajan sydämessä hykertelee tyytyväisyys.

Kivunhoidon suunnittelu ei suinkaan ole aina mitään helppoa ”perustyötä” vaan se voi vaatia monenkin ammattilaisen tiivistä yhteistyötä. Voidaan joutua kokeilemaan useita eri vaihtoehtoja ja eri antomuotoja, jotta päästään edes jokseenkin tyydyttävään tulokseen. Niin kuin olen aiemminkin kirjoittanut, onneksi tätä työtä ei tarvitse yksin tehdä, vaan työ on moniammatillista yhteistyötä potilaan ja perheen parhaaksi.

Meidän hoitajien perustyötä on kuitenkin kipulääkkeiden käytön ohjaus. Välillä on huoli etenkin vanhuspotilaista, jotka yrittävät itsenäisesti pärjätä ylipäänsä eri lääkevalmisteiden kanssa. Silloin joskus ”vanhaan hyvään aikaan” oli opiaatteja helpompi ohjata, kun oli vain muutama valmiste ja pitkävaikutteinen lääke oli kova pilleri ja nopeavaikutteinen oli kapselimuotoinen valmiste. Nythän tämä on täysin muuttunut ja potilas saa apteekista aivan eri nimisen lääkkeen, kuin mitä esimerkiksi reseptiin on kirjoitettu tai mitä lukee lääkelistassa.

Onneksi reseptikeskuksen ohjelmasta sentään näkee minkä nimistä lääkettä potilaalle on apteekista annettu. Se vähän helpottaa kartoittamista, kun selvitetään mitä lääkettä potilas on ottanut missäkin vaiheessa päivää.

Kipulääkkeen ohjaus on myös hoitajan työssä asia, johon tulee säännöllisesti palata. On tärkeää arvioida kipulääkityksen vastetta ja sen mahdollisia haittavaikutuksia kuten ummetusta.

Ohessa linkki Terveyskylän Lääketaloon:

https://www.terveyskyla.fi/laaketalo/laakkeiden-kayttaminen/kipulaakkeiden-oikea-kaytto

Kannattaa käydä tutustumassa tässäkin kirjoituksessa oleviin linkkeihin. Niistä löytyy kattavasti hyvää tietoa lääkityksistä ja kivunhoidosta.

Blogin suhteen pidin myös lomaa, kun muutenkin lomailin. Loma teki hyvää ja tämä meidän kesä tarjoili kyllä säiden puolesta lähes kaikkea mahdollista 😊 Sai nauttia miten aurinko lämmittää käsivarsia tai tuuli pyörittää tukkaa pörrölleen ja kesäsade kastelee varpaita. Minulle lomaan kuului hitaita aamuja, pitkiä koiralenkkejä, sohvan nurkassa dekkareita lukien sekä terassilla elämää ihmetellen. Työstä tuli hyvin irtauduttua ja loman jälkeen oli mukava palata töihin. Loma oli oikein onnistunut siis 😊

Toivon sinulle oikein mukavia ja lempeitä kesäpäiviä