Pihisyttää ja puhisuttaa

Viime kirjoituksessa kävin läpi kivun hoitoa. Ehkä yhtä yleisintä oiretta, jota työssämme hoidetaan tai siitä paljon keskustellaan. Mikä onkaan se oire, joka saa itseni hoitajana reagoimaan salamannopeasti, kivun hoidon lisäksi? Kyllä se on potilaan kokema hengenahdistus. Sen hoito vaatii yleensä välittömiä toimia.

On ihmeellistä, miten jotkut potilaat tai tilanteet jäävät niin hyvin mieleen, vaikka tapahtumista olisikin pitkä aika. Kun mietin potilaan kokemaa hengenahdistusta, muistan aina urani alkuajoilta erään iäkkään herran, joka kärsi hengenahdistusoireesta. Muistan vieläkin vuoteesta näkyvän hauraan hahmon ja ne silmät, jotka anoivat apua hengenahdistusoireeseen. Onneksi potilaalla oli kattava tarvittava lääkevalikoima ja kun sairaanhoitaja oli hakemassa lääkettä, olin minä potilaan vierellä ja se voima millä hän kättäni puristikaan kertoi minulle enemmän, kuin mitä sanoilla olisi olotilaa voitu koskaan kuvatakkaan. Tämän kyseisen potilaan hengenahdistusoiretta saatiin hyvin lievitettyä lopuksi sedaatiolla ja elämän viimeiset hetket olivat rauhallisia.

Työskentelin tuolloin vielä ensimmäisessä ammatissani eli lähihoitajana eli olin siinä hetkessä potilaan kanssa, kun sairaanhoitaja työparini kävi hakemassa lääkkeen ja lääkitsi potilaan. Tilanne alkoi pikkuhiljaa helpottaa. Tämän potilaan kohdalla oli kyse myös hengenahdistuksen tunteen aiheuttamasta paniikista ja kun puhe alkoi hieman sujumaan, hän tuumasi, että kylläpä pelotti.

Kylläpä pelotti.

Minuakin pelotti ja vaikka koin hyvin vahvasti myös itse hätää ja paniikkia, sain oltua tilanteessa rauhallinen. Pystyin viestimään, että lääkettä on tulossa ja kohta helpottaa.

Tämä tilanne, jota kuvailin, oli akuutti tilanne. Hengenahdistus on oireena niin kokonaisvaltainen, että sen hoitaminen tai helpottaminen on tärkeää. Hengenahdistusta emme tietyissä sairauksissa saa kokonaan pois mutta voimme esimerkiksi lääkityksillä helpottaa tätä oiretta. Ehkä yleisin tilanne, jossa potilas kokee hengenahdistusta, on tietyt keuhkosairaudet kuten keuhkoahtaumatauti.

Hengenahdistuksessa on usein mukana myös kuolemanpelkoa tai pelkoa siitä, että kuolee tukehtumalla. Keskustelemalla hengenahdistusoireesta ja siihen liittyvistä tuntemuksista pystymme näitä pelkoja lievittämään. Tärkeää on myös tehdä ennakoivaa hoitosuunnitelmaa ja esimerkiksi määrittää sinne ne hätälääkkeet, joilla voidaan tilannetta helpottaa nopeasti.

Työhömme kuuluu paljon ennakointia 😊 Koskee se sitten oireidenhoitoa tai tärkeiden asioiden järjestelyjä. Tuntuu, että työssäni aina palaan tähän samaan eli miten tärkeää on tehdä suunnitelmaa esimerkiksi näiden oireiden hoidosta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki ne oireet potilaalle tulisivat mutta se lievittää potilaan ja läheisen pelkoja, kun niihin on varauduttu ja niistä on keskusteltu.

Tästä syystä meidän jokaisen olisi myös tärkeää keskustella läheistemme kanssa omista toiveista ja ajatuksista koskien elämämme loppuvaihetta. Vaikka käymme nämä keskustelut, jotka herättävät varmasti monenlaisia tunteita, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että jotenkin ”manaisimme kuoleman esiin” tai heti tapahtuisi jotain pahaa. Kun tärkeitä asioita on laitettu valmiiksi tai on tehty esimerkiksi se hoitotahto, niin ei näihin tarvitse enää palata.

Jos näiden asioiden ajatteleminen tuntuu kovin vaikealta, niin voisi pysähtyä hetkeksi miettimään miksi? Voiko pelon aiheuttaa esimerkiksi jonkun oman läheisen epäonnistunut saattohoito? Voisiko helpottaa oman mielen pelkoja, kun asiasta pääsisi keskustelemaan jonkun kanssa?

Tässä kirjoituksessa muistelemani potilastapaus herättää muistoissani ja myös kehossani kahdenlaista muistoa. Muistan potilaan silmissä näkyvän hädän ja toisaalta yhtä vahvasti oman kehoni reagoinnin. Sydän hakkaa, adrenaliini ryöpsähtää ja rintakehään iskee hätäännys potilaan puolesta.

Onneksi työparinani oli kokenut sairaanhoitaja ja kävimme hänen kanssaan tilanteen läpi. Sain purkaa tuntemuksia mutta selvästi se on jättänyt mieleeni ja kehooni muistijäljen hengenahdistuksen hoidosta.

Loman jälkeiseen työhön on kuulunut paljon hyvää mieltä 😊 On ollut mukavaa olla töissä. Työtä on ollut paljon mutta sen tekemisessä on ollut rauha. On kuin kesän lämpö olisi valunut työhönkin, se on ollut lempeää ja lämmintä, kutitellut sydänalaa ja omaa mieltä.

Tykkään niin työstäni 😊