Ensimmäiseen blogikirjoitukseeni haluan avata mitä palliatiivinen hoito on. Miten se eroaa saattohoidosta? liittyykö se jotenkin palleaan tai miehen genitaaleihin? No eihän se liity. Palliatiivisen hoidon määritelmä on:
Palliatiivisella
eli oireenmukaisella hoidolla tarkoitetaan kuolemaan johtavaa tai henkeä
uhkaavaa sairautta sairastavan potilaan ja hänen läheistensä aktiivista
kokonaisvaltaista hoitoa, jolla pyritään ehkäisemään ja lievittämään kärsimystä
ja vaalimaan elämänlaatua. Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa, ja se
ajoittuu oletetun kuolinhetken välittömään läheisyyteen (viimeisiin päiviin tai
viikkoihin).
Palliatiivisella
hoitolinjalla tarkoitetaan sairauden vaihetta, jossa taudin kulkuun ei enää
voida olennaisesti vaikuttaa ja hoidon ensisijainen päämäärä on lievittää
kärsimystä ja vaalia elämänlaatua. Palliatiivinen hoito eli oireita lievittävä
hoito kuuluu kaikkiin sairauden vaiheisiin hoitolinjasta riippumatta. (Palliatiivinen hoito ja saattohoito. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen
Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Palliatiivisen Lääketieteen yhdistyksen
asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019 (viitattu
16.7.24). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
Palliatiivisesta hoidosta saa paljon hyvää tietoa netistä, esimerkiksi yllä olevasta käypähoitosuosituksesta tai omasta suosikistani eli palliatiivinentalo.fi sivustolta. https://www.terveyskyla.fi/palliatiivinentalo
Suosittelen tutustumaan kyseisiin sivuihin.
Tein
pitkään töitä palliatiivisen hoidon loppupäässä eli hoidin saattohoitopotilaita
ja heidän perheitään. Oman pitkän työuran aikana olen nähnyt tässä ison
muutoksen. Kaksikymmentä vuotta sitten ei potilaat tulleet terveyskeskuksen
vuodeosastoille (nykyään terveyskeskussairaalan osastot) saattohoitoon, vaan
kuntoutumaan. Elämän loppuvaihetta ja kuolemaa oli vaikea ottaa puheeksi. Nykyään
työskentelen palliatiivisen hoidon ”alkupäässä” eli siellä kohtaa hoidon janaa,
jossa palliatiivinen hoito alkaa (jos näin voidaan sanoa). Toki hoidan
potilaita, joiden osalta on siirrytty suoraan saattohoitoon mutta ehkä enemmän saattohoidon
järjestämisen osalta. Työskentelen siis palliatiivisella poliklinikalla tällä
hetkellä.
Mielestäni
saattohoidon kehittämiselle saatiin näkyvyyttä vuonna 2014 vuonna käyntiin
polkaistun yhteisvastuukeräyksen myötä, jonka teemana oli saattohoito ja sen
kehittäminen. Muistatteko vielä, miten Ylen esittämät videoklipit kuolevista
potilaista herättivät paljon puhetta julkisuudessa?
Merkittävä
askel oli saattohoidon ja oikeastaan palliatiivisen hoidon kehittämisessä, kun
vuonna 2017 julkaistiin palliatiivisen hoidon ja saattohoidon järjestämistä
koskevat suositukset, jotka ovat luettavissa STM.fi/saattohoito sivustolla.
Nykyään puhutaan enemmän palliatiivisesta hoidosta ja palliatiivisen hoidon hoitolinjasta, johon saattohoito kuuluu, sen viimeisenä vaiheena. Lisäksi esille nousee koko ajan enemmän varhainen palliatiivinen hoito, joka kulkee jarruttavan hoidon rinnalla. Tämän tavoitteena on helpottaa palliatiiviseen hoitolinjaan siirtymistä. Esimerkkinä voisin antaa levinnyttä haimasyöpää sairastavan potilaan, joka saa syöpäsairauteensa lääkehoitoja, jotka jarruttavat syövän etenemistä mutta eivät paranna sitä. Eli tiedetään, että tämä syöpä juuri tällä potilaalla johtaa kuolemaan. Kun palliatiivinen hoito linkitetään tämän potilaan hoitoon varhaisessa vaiheessa mukaan, niin se helpottaa potilaan ja perheen sitä tilannetta, kun syövänhoitoja ei voida enää antaa ja hoitolinjaus on palliatiivinen eli oireenmukainen.
Avaan
näitä asioita vielä tarkemmin tulevissa kirjoituksissani. Alkuun palatakseni,
pitkä matka on kuljettu saattohoidon ja palliatiivisen hoidon osalta muutaman
kymmenen vuoden aikana ja asioita keskustellaan potilaiden ja perheiden kanssa
paremmin. Aina ei toki tässäkään onnistuta mutta pyritään parhaimpaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti