Malja sinulle ammattilainen

Vuosi on vaihtumassa ja moni meistä tekee erilaisia uudenvuoden lupauksia. Joku lopettaa röökaamisen, joku taas laihduttaa tai lupaa olla parempi versio itsestään. Voi olla myös lupaamatta mitään. Jos ajattelen mennyttä vuotta terveydenhuollossa tapahtuneiden muutosten kautta, voisin yrittää antaa itselleni sellaisen lupauksen, että yritän olla vähemmän huolissani meidän alalla tapahtuvista muutoksista. Niin kuin olemme saaneet kaikki mediasta lukea, niin hyvinvointialueet ovat olleet aikamoisessa murroksessa viime vuosina.

Näkyykö se sitten meille tätä työtä tekeville tai meidän potilaille? Kyllä se varmasti näkyy ja niin kuin mediasta saamme lukea, monelle se näkyy negatiivisina muutoksina. Palveluita on paljon karsittu vai olisiko niitä kohdennettu eri tavalla, en osaa sanoa. En ole itse millään muotoa hyvinvointialueen palveluiden tai talouden asiantuntija 😊

En voi kirjoittaa tai puhua muiden yksiköiden puolesta kuin omastani mutta meidän yliopistollisessa sairaalassa kuulee usein potilailta hämmästystä siitä, miten hyvää hoitoa he ovat eri yksiköissä saaneet. Nyt en halua yleistää, että aina onnistuisimme, emme toki. Moni meidän polille tuleva potilas on ollut usean eri yksikön hoidossa. On tehty tutkimuksia, kuvantamisia tai otettu verikokeita, koepaloja tai tehty toimenpiteitä. On saatu erilaisia hoitoja, enkä nyt tarkoita pelkästään syövän hoitoa vaan monenlaisten eri sairauksien hoitoa. On tavattu useita eri ammattilaisia, erilaisilla nimikkeillä työskenteleviä ammattilaisia. Moni kokee tulleensa kohdatuksi. Potilaat ja läheiset saattavat kertoa hyvinkin koskettavista kohtaamisista hädän keskellä. Vaikka henkilökunnalla on voinut olla kiire, on siitä huolimatta saatu ohjeita ja tukea, miten päästä asioissa eteenpäin tai on saanut helpotusta ja apua sairauteen tai sen tuomiin oireisiin.

Potilailta ja läheisiltä usein kuuleekin hämmästystä siitä, että lehdistä on saanut lukea miten huonolla tolalla meidän terveydenhuolto on mutta saatu hoito onkin ollut hyvää ja oikea-aikaista. Tai miten hoitohenkilökunta on ollut ammattitaitoista ja ystävällistä. Tiedän kyllä, että kaikkien potilaiden ja läheisten kohdalla näin ei ole ollut mutta siinä, miten usein luemme tai kuulemme niitä negatiivisia asioita, haluan muistuttaa vuoden viimeisessä kirjoituksessa myös niistä onnistumisista ja positiivisista asioista.

Johtuuko tämä positiivinen palaute työstämme eli, että kohtaamme potilaita ja läheisiä elämän loppuvaiheessa? Osittain varmasti näin on. Uskon kuitenkin, että osittain tämä johtuu myös meidän terveydenhuollon negatiivisesta kirjoittelusta mediassa ja sitä kauttaa ehkä vääränlaisten mielikuvien luomisessa?. On luotu yleisesti kuvaa huonosta hoidosta, kiireestä ja palveluiden toimimattomuudesta. Omassa työssäni teen yhteistyötä ja tapaan monenlaisia ammattilaisia, jotka tekevät omaa työtään suurelle sydämellä ja todellisella ammattitaidolla. Tämä laaja joukko, joka potilaan ja läheisen hoitoon osallistuu, jää vain kovin usein huomiotta. Oman alan julkaisuissa näitä uratarinoita ja asiantuntijuutta onneksi nostetaan esille mutta veikkaan, että yleisellä tasolla erilaisten ammattilaisten asiantuntemus jää näkymättömiin.

Esimerkkinä voin antaa, vaikka osastosihteerit, potilaskuljettajat, labranäytteiden käsittelijät, verikeskuksen työntekijät ja vaikkapa meidän hoitohenkilökunnan tukena toimivan it-henkilöstön, jotka ovat osaltaan mahdollistamassa työtämme potilaidemme ja heidän läheistensä hyväksi. Harva meistä tässä työssä yksin pärjää, vaan tarvitsemme toisiamme.

Olkoon tämä vuoden viimeinen kirjoitus kunnianosoitus kaikille niille rautaisille ammattilaisille, jotka potilaan ja läheisten hoitoon osallistuvat tai tämän työn tekemistä mahdollistavat. Kiitos kaikesta siitä työstä, jota teette 😊

Vuosi vaihtuu, ulkona paukkuu pakkanen. Toivon sinulle oikein hyvää uutta vuotta, olkoon se sinulle oman näköinen ja mahdollisimman hyvä.

 

Jouluaatto

 

Tänään, tässä aattoaamussa haluan kirjoittaa muutaman sanan toivosta. Joulu on aikaa, jolloin moni herkistyy. Vietetään aikaa perheen kanssa, tunnetaan iloa, yltäkylläisyyttä ja riemua. Tai koetaan suurinta surua, ikävää ja yksinäisyyttä. Joulu on aikaa, joka herättää monenlaisia tunteita. Toivoisin kuitenkin, ettei joulun suorituskeskeisyys tai miten sitä ”kuuluu viettää”, veisi sinulta ajatusta sen herkkyydestä.

Mutta se toivo, miten se näkyy minun työssäni?

Silloin kun olen ollut nuori hoitaja, oli jotenkin erikoisesti vallalla käsitys, että kuolevan potilaan piti ehdottomasti tietää tai ymmärtää, että hän oli kuolemassa. Kuolevalta potilaalta piti ”ottaa toivo pois”, että hän olisi valmistautuneempi omaan kuolemaansa. Saiko hän tästä raa’asta, jopa väkivaltaisesta totuuden julistuksesta sen kirkkaamman kruunun tai seesteisemmän olon oman kuolemansa lähestymisestä? Epäilenpä, että ainut mitä näillä keinoilla saatiin, oli suurta ahdistusta ja hankalaa oloa.

Enkä tarkoita tällä sitä, että kuolevalta potilaalta pitäisi lähestyvää kuolemaa piilottaa tai siitä ei voisi puhua. Siitä voi ja pitää kyllä puhua mutta onko se asia, joka potilaamme täytyisi hyväksyä tai tulla sen kanssa sinuiksi? Mielestäni ei ole. Yleisesti ottaen kuoleva potilas kyllä tietää kuolevansa.

Kuolevan potilaan toivo voi olla erilaista, kuin mitä me ajattelemme, joilla ei ole tällä hetkellä parantumatonta sairautta. Toivooko kuoleva potilas ihmeparantumista, todennäköisesti mutta hänen toivo voi olla kiinnittynyt myös esimerkiksi kivuttomaan elämän loppuvaiheeseen tai läheisten kanssa vietettyyn viimeiseen jouluun. Tämä selviää vain keskustelemalla potilaidemme kanssa.

Mitä me hoitohenkilökunta sitten voisimme tehdä? Toivosta luopuminen ei missään nimessä ole hoidon tavoitteena. Toivo voi olla se, joka kannattelee potilastamme kaikkein vaikeimpien aikojen tai asioiden ylitse. ”kun on toivoa, on elämää”. Tämä sanonta sopii mielestäni hyvin palliatiiviseen hoitoon ja siihen, että katsomme palliatiivista hoitoa sen elämän merkityksestä eikä niinkään kuoleman. Tiedämme, että menemme palliatiivisessa hoidossa olevan potilaan kohdalla kohti kuolemaa. Sen sijaan, että keskitymme siihen lähestyvään kuolemaan, niin voisimmekin keskittyä elämään, jota on vielä jäljellä ja jota potilaamme elävät. Hoitamalla hyvin sairaudesta mahdollisesti aiheutuvat oireet, saamme vaalittua hyvää elämänlaatua. Enkä edelleenkään tarkoita, ettemmekö ole potilaidemme tukena, kun he valmistautuvat kuolemaan mutta lähestyvä kuolema ei kuitenkaan voi olla ainut asia hoitomme keskiössä. Hoidon keskiössä on potilaamme ja hänen elämänsä.

Linkitän tähän Duodecimin kolumnin toivosta: https://www.duodecimlehti.fi/duo11199

Sekä artikkelin kuolevan potilaan toivosta: https://journal.fi/hoitotiede/article/view/128330/77453

Suosittelen tutustumaan molempiin. Kuolevan potilaan toivoa ja sen merkitystä on onneksi alettu ymmärtämään enemmän.  Kuolevan potilaan toivo nähdään arvokkaana ja tärkeänä osana kokonaishoitoa ja sitä pyritään vahvistamaan. Enkä taaskaan tarkoita minkään epärealististen toiveiden vahvistamista, kuten rahastamistarkoituksessa tehtyjen luontaistuotteiden tms. käyttämistä. Tässäkin on hyvä erottaa toivon ja toiveiden merkitys keskenään 😊. Usein toivo on arjessa, sen sujumisessa. Lasten tai läheisten pärjäämisessä, tapaamisissa ja myös siinä, miten läheisten elämä jatkuu, kun minua ei enää ole.

Mitä ajatuksia kuolevan potilaan toivo sinussa herättää?

Ollaan jouluaaton aamussa. Riisipuuro kiehuu hiljalleen hellalla. Kuusi luo tunnelmallista valoa aamuhämärään. Sytytän kynttilän edesmenneille läheisilleni. Mielessä on rauha. Toivon myös sinulle rauhallista, omannäköistä joulun viettoa.

Erityinen, lämmin ajatus lähtee teille potilaille ja läheisille, jotka tälläkin hetkellä olette jättämässä jäähyväisiä tai teille juuri sairastuneille, joiden kokonaistilanne on vielä epävarmaa ja pelko valtaa mielen.

Erityinen lämmin ajatus lähtee myös teille pienille ja vähän suuremmille lapsille, jotka vietätte joulua ilman toista vanhempaa.

Ja erityinen lämmin ajatus lähtee myös kaikille kollegoille, jotka viettävät joulun töissä. Teette merkityksellistä ja arvokasta työtä.

Oikein lempeää ja rauhaisaa joulua sinne ruudun toiselle puolen. Ethän jää joulunakaan yksin. Linkitän tähän vielä kriisituen yhteystiedot Mieli.fi-sivustolta: MIELI Kriisipuhelin antaa kertaluonteista keskusteluapua 24 tuntia vuorokaudessa numerossa 09 2525 0111. Voit soittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti. https://mieli.fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin/