Vuosi on vaihtumassa ja moni meistä tekee erilaisia uudenvuoden lupauksia. Joku lopettaa röökaamisen, joku taas laihduttaa tai lupaa olla parempi versio itsestään. Voi olla myös lupaamatta mitään. Jos ajattelen mennyttä vuotta terveydenhuollossa tapahtuneiden muutosten kautta, voisin yrittää antaa itselleni sellaisen lupauksen, että yritän olla vähemmän huolissani meidän alalla tapahtuvista muutoksista. Niin kuin olemme saaneet kaikki mediasta lukea, niin hyvinvointialueet ovat olleet aikamoisessa murroksessa viime vuosina.
Näkyykö se
sitten meille tätä työtä tekeville tai meidän potilaille? Kyllä se varmasti
näkyy ja niin kuin mediasta saamme lukea, monelle se näkyy negatiivisina
muutoksina. Palveluita on paljon karsittu vai olisiko niitä kohdennettu eri
tavalla, en osaa sanoa. En ole itse millään muotoa hyvinvointialueen
palveluiden tai talouden asiantuntija 😊
En voi
kirjoittaa tai puhua muiden yksiköiden puolesta kuin omastani mutta meidän
yliopistollisessa sairaalassa kuulee usein potilailta hämmästystä siitä, miten
hyvää hoitoa he ovat eri yksiköissä saaneet. Nyt en halua yleistää, että aina
onnistuisimme, emme toki. Moni meidän polille tuleva potilas on ollut usean eri
yksikön hoidossa. On tehty tutkimuksia, kuvantamisia tai otettu verikokeita,
koepaloja tai tehty toimenpiteitä. On saatu erilaisia hoitoja, enkä nyt
tarkoita pelkästään syövän hoitoa vaan monenlaisten eri sairauksien hoitoa. On
tavattu useita eri ammattilaisia, erilaisilla nimikkeillä työskenteleviä
ammattilaisia. Moni kokee tulleensa kohdatuksi. Potilaat ja läheiset saattavat
kertoa hyvinkin koskettavista kohtaamisista hädän keskellä. Vaikka
henkilökunnalla on voinut olla kiire, on siitä huolimatta saatu ohjeita ja tukea,
miten päästä asioissa eteenpäin tai on saanut helpotusta ja apua sairauteen tai
sen tuomiin oireisiin.
Potilailta
ja läheisiltä usein kuuleekin hämmästystä siitä, että lehdistä on saanut lukea
miten huonolla tolalla meidän terveydenhuolto on mutta saatu hoito onkin ollut
hyvää ja oikea-aikaista. Tai miten hoitohenkilökunta on ollut ammattitaitoista
ja ystävällistä. Tiedän kyllä, että kaikkien potilaiden ja läheisten kohdalla
näin ei ole ollut mutta siinä, miten usein luemme tai kuulemme niitä
negatiivisia asioita, haluan muistuttaa vuoden viimeisessä kirjoituksessa myös
niistä onnistumisista ja positiivisista asioista.
Johtuuko
tämä positiivinen palaute työstämme eli, että kohtaamme potilaita ja läheisiä
elämän loppuvaiheessa? Osittain varmasti näin on. Uskon kuitenkin, että
osittain tämä johtuu myös meidän terveydenhuollon negatiivisesta kirjoittelusta
mediassa ja sitä kauttaa ehkä vääränlaisten mielikuvien luomisessa?. On luotu yleisesti kuvaa huonosta hoidosta, kiireestä ja palveluiden toimimattomuudesta.
Omassa työssäni teen yhteistyötä ja tapaan monenlaisia ammattilaisia, jotka
tekevät omaa työtään suurelle sydämellä ja todellisella ammattitaidolla. Tämä
laaja joukko, joka potilaan ja läheisen hoitoon osallistuu, jää vain kovin
usein huomiotta. Oman alan julkaisuissa näitä uratarinoita ja asiantuntijuutta onneksi
nostetaan esille mutta veikkaan, että yleisellä tasolla erilaisten
ammattilaisten asiantuntemus jää näkymättömiin.
Esimerkkinä
voin antaa, vaikka osastosihteerit, potilaskuljettajat, labranäytteiden
käsittelijät, verikeskuksen työntekijät ja vaikkapa meidän hoitohenkilökunnan
tukena toimivan it-henkilöstön, jotka ovat osaltaan mahdollistamassa työtämme
potilaidemme ja heidän läheistensä hyväksi. Harva meistä tässä työssä yksin
pärjää, vaan tarvitsemme toisiamme.
Olkoon tämä
vuoden viimeinen kirjoitus kunnianosoitus kaikille niille rautaisille
ammattilaisille, jotka potilaan ja läheisten hoitoon osallistuvat tai tämän
työn tekemistä mahdollistavat. Kiitos kaikesta siitä työstä, jota teette 😊
Vuosi
vaihtuu, ulkona paukkuu pakkanen. Toivon sinulle oikein hyvää uutta vuotta,
olkoon se sinulle oman näköinen ja mahdollisimman hyvä.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti