Oirehoito osa 1. Kipu

Oletko koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa hoitaja kyselee kivusta mitä merkillisempiä kysymyksiä? Mihin ja miten sattuu? Onko kipu voimakkaampaa levossa tai liikkeessä? Kuvaile kipua, onko se polttavaa, jomottavaa vai pistävää? säteileekö se johonkin? Nämä kaikki kysymykset ovat tärkeitä, jotta saadaan selvitettyä potilaan kipuun liittyviä elementtejä ja saadaan valikoitua oikeanlainen kipulääkitys potilaalle.

Saattohoitopotilaiden yksi yleisimmistä peloista on se, että elämän loppuvaiheeseen tai kuolemiseen liittyy kovaa kipua. Kivusta käydään myös palliatiivisen hoidon vaiheessa paljon keskustelua. On hyvä muistaa, että kaikki potilaat eivät ole kipeitä. Kivun kokemus on yksilöllistä ja se rakentuu useista eri elementeistä. Mutta käydään alkuun läpi kivun määritelmä ja eri tyypit:

·       Kipu: epämiellyttävä kokemus, joka liittyy kudosvaurioon tai sen uhkaan tai jota kuvataan kudosvaurion käsittein 

·       Nosiseptio: kipureseptorin ärsytyksen aiheuttama kivun aistiminen

·       Kudosvauriokipu eli nosiseptiivinen kipu: kipu, jonka syynä on kipureseptoreiden aktivoituminen, kun kudosvaurio on tapahtunut tai se on uhkaamassa 

·       Neuropaattinen kipu eli hermovauriokipu: kipua välittävän hermojärjestelmän vauriosta tai sairaudesta aiheutuva kipu 

·       Viskeraalinen kipu: sisäelinperäinen kipu, jota on usein vaikea paikantaa ja johon voi liittyä heijastekipua

Lähde: Kipu. Käypähoito-suositus 2017. https://www.kaypahoito.fi/hoi50103?tab=suositus

Kipua voi siis olla monenlaista ja sen vuoksi sen mahdollisimman tarkka määritys on tärkeää. Välillä huomaa, että potilaita hieman ihmetyttääkin tarkka haastattelu, mutta tämä auttaa oikeanlaisen kipulääkityksen valitsemisessa. Välillä kipua voi olla vaikea tunnistaa, esimerkiksi vatsan alueen kivut voivat olla sellaisia, että kipu tuntuukin harmittavana olona, on vähän hermot kireellä ja ärtynyt olo. Tästä olosta ei välttämättä arvaa, että syynä voikin olla kipu ja olo helpottuu, kun siihen kokeilee tarvittavaa kipulääkettä.

Kipulääkkeiden ohjaus, vasteen seuranta ja arviointi on yksi tärkeimpiä hoitajan töitä. Ohjausta tulee tehdä, kun lääkäri aloittaa kipulääkitystä, mutta myös säännöllisesti hoitosuhteen aikana. Kipulääkityksiin liittyy usein kysymyksiä tai vanhentuneita käsityksiä. Tästä esimerkkinä vaikka se, ettei vahvaa kipulääkettä uskalleta aloittaa, koska pelätään ettei ole enää mitään vaihtoehtoja, jos tuleekin kovia kipuja. Myös riippuvuutta pelätään. Palliatiivisen hoitolinjan vaiheessa on kuitenkin hyvä punnita vahvan kipulääkityksen hyötyjä ja haittoja. Jos emme hoida kipuja niin hyvin kuin se suinkin on mahdollista, niin elämänlaatu kärsii. Ei jaksa välttämättä tehdä itselle tärkeitä asioita tai viettää aikaa läheistensä kanssa, mieli mustenee ja voi kokea toivottomuutta, jos on koko ajan hankalia kipuja kärsittävänä.

Välillä vastaanotolla tapaa potilaita, jotka kertovat, etteivät ole kipeitä, mutta olemuksesta näkee, että on hankala olla. Voi olla vaikeaa istua paikoillaan, kasvoilla on kireä ilme, eikä oikein jaksa keskittyä keskusteluun. Yhden potilaan kohdalla kysyin useamman kerran, että onko hän kipeä ja vasta kun sanoin, että hänen hankala olonsa tekee minullekin hankalan olon, niin hän suostui kokeilemaan vahvaa kipulääkettä. Seuraavana päivänä kun tapasimme uudelleen ja pitkävaikutteinen vahva kipulääkitys oli saatu aloitettua, otti hän kädestäni kiinni ja sanoi kiitos. Olo oli levollinen ja rauhoittunut.

Itse kipulääkkeitä on todella paljon, enkä lähde tässä käymään valmisteita sen tarkemmin  läpi. Yleensä kipulääkitys muodostuu säännöllisesti otettavasta kipulääkkeestä ja tarvittavasta kipulääkkeestä, jota voidaan ottaa säännöllisen kipulääkkeen lisäksi. Aina ei tällä yhdistelmällä välttämättä saada riittävää vastetta kipuun ja kipulääkitys vaatiikin erityyppisen lääkkeen peruskipulääkkeen rinnalle, jotta kipu saadaan hallintaan. Myös mielialaan käytettäviä lääkkeitä voidaan käyttää osana potilaan kipulääkitystä.

Terveyskylän kivunhallintatalosta saat tarkempaa tietoa esimerkiksi syöpäkivun hoidosta

https://www.terveyskyla.fi/kivunhallintatalo/syopakipu/syopakivun-hoito/syopakivun-laakehoito

Laitan tähän alle yllä mainitusta osoitteesta kopioimani kuvan ja selitteen siitä tähän liitteeksi. Se kuvastaa mielestäni selkeästi, miten myös palliatiivisessa hoidossa olevan potilaan kipua lähdetään usein hoitamaan. Toki tulee muistaa, että kaikki olemme yksilöitä ja hoitavat lääkärit tekevät kivunhoitoon liittyviä päätöksiä potilaan kokonaistilanne huomioiden.

Terveyskylä/kivunhoitotalo/syöpäkipu: Maailman terveysjärjestö WHO kehitti 1980-luvulla yksinkertaisen mallin syöpäkivun lääkehoitoon. Sen tarkoituksena on mahdollistaa kaikille syöpäkivuista kärsiville, hoitotahosta riippumatta, hyvä kivunlievitys. Niin kutsutun porrasmallin perusperiaatteet on omaksuttu terveydenhuollossa maailmanlaajuisesti.

 

 Erikseen haluan vielä mainita, että vahvojen kipulääkkeiden yleisin haittavaikutus on ummetus. Siksi olisikin tärkeää aloittaa vatsantoimintaa vilkastuttavaa lääkettä, kun vahva opioidipohjainen kipulääke alkaa.

Aina emme saa kaikkea kipua pois mutta pystymme sitä kuitenkin lieventämään. Tähän meillä on useampia mahdollisuuksia, kuten ns. ”kipupumppu”. Itse kutsun näitä laitteita lääkeannostelijoiksi koska monesti niissä menee useampaa lääkettä seoksena potilaalle. Näitä lääkeannostelijoita käytetään usein myös saattohoidossa, kun potilas ei pysty enää ottamaan lääkkeitä suun kautta. Pyrimme siis palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa turvaamaan potilaan mahdollisimman hyvän kivun- ja oirehoidon. Tämä ei kuitenkaan toteudu kaikilta osiltaan vielä Suomessa tasapuolisesti ja niin kivunhoidosta, kuin myös muusta oirehoidosta tarvitaan lisää koulutusta sekä tiedottamista.

On hyvä muistaa, että kipu on kokonaisvaltainen kokemus. Jos potilas on koko ajan kovin kipeä, eikä mikään kipulääkitys oikein auta, niin on hyvä pysähtyä miettimään ja keskustelemaan, että voisiko kyseessä olla jokin muu oire, kuin itse kipu. Kivun taakse voi kätkeytyä pelkoa ja ahdistuneisuutta sairaudesta tai elämäntilanteesta, mutta niitä ei oikein osata pukea sanoiksi. Tämän vuoksi olisikin tärkeää pysähtyä potilaan kivunhoidon äärelle ja käydä keskustelua kokonaisvoinnista.