Oirehoito, osa 2. Pahoinvointi, ruokahaluttomuus ja ummetus

Oirehoidon toisessa osassa käyn läpi palliatiivisen potilaa  pahoinvointiin,ummetukseen ja ruokahaluttomuuteen liittyväiä asioita. Pahoinvointi on palliatiivisessa hoidossa olevilla potilailla yleinen oire. Siihen on onneksi olemassa useampia lääkevaihtoehtoja, joilla sitä voidaan saada hallintaan. Monesti potilas kertoo pahoinvoinnista kysyttäessä, että ei oksenna mutta kärsii kyllä huonosta olosta ja koska ei ole oksentanut, ei ole kokeillut pahoinvointilääkettäkään. Ruokahaluttomuus on hyvin yleinen oire, kun parantumaton sairaus etenee. Elimistön toiminta muuttuu, eikä se pysty samalla tavalla hyödyntämään ravintoa, kuin terveellä ihmisellä.

Pahoinvointia voisi mielestäni hoitaa hieman tehokkaammin. Oksentelua kyllä voidaan hoitaa tehokkaasti, mutta pahoinvoinnin hoito saattaa jäädä vähemmälle. Potilas saattaa kertoa hoitajalle, ettei hänellä ole pahoinvointia mutta ei kuitenkaan saa oikein syötyä mitään. No eihän silloin suoranaisesti ole välttämättä pahoinvointia mutta pahoinvointilääke saattaa auttaa siinä, että ruoka maistuu hieman paremmin. Vatsalla voi olla lisäksi täyteyden tunnetta. Lääkäri voi aloittaa pahoinvoinnin hoitoon erilaisia lääkkeitä. Ne valitaan yksilöllisesti potilaan kokonaistilannetta arvioiden. Hyvin hankalaa pahoinvointia voidaan palliatiivisen hoitolinjan vaiheessa hoitaa myös lääkeannostelijalla. Eli jos potilas ei saa mitään otettua suun kautta, vaan oksentaa kaiken syömänsä tai lääkkeensä, niin silloin voidaan lääkärin arvion mukaan aloittaa lääkeannostelija eli ns. pahoinvointipumppu. Jos on kärsinyt myös vatsan toimimattomuudesta, niin ensin on poissuljettava suolistotukoksen mahdollisuus.

Joskus on tullut hoidettua saattohoitopotilasta, joka oli siirtymässä palliatiiviselle osastolle akuuttiosastolta. Saimme raporttia, että potilas oksensi aivan koko ajan. Mikään ei pysynyt sisällä. Hänellä oli tärkeitä asioita vielä hoitamatta, mutta ei pystynyt tekemään mitään koska oksentelu vei kaikki voimat. Hänen kohdallaan ei voitu puhua hyvästä elämänlaadusta. Onneksi potilas sai palliatiivisella osastolla lääkeannostelijan, jonka avulla oksentelu saatiin hyvin kuriin ja hän pääsi vielä käymään kotona ja sai tärkeitä asioita hoidettua perheensä kanssa kuntoon. Kovasti harmittelin sitä, että lääkeannostelijaa ei oltu saatu potilaalle aiemmin, se kun hoiti niin hyvin oireet.

Lisätietoa pahoinvoinnin hoidosta saat esimerkiksi terveyskylän palliatiivisesta talosta:

https://www.terveyskyla.fi/palliatiivinentalo/oireiden-hoito/oireet/pahoinvointi

Elämän loppuvaiheessa on luonnollista, että ruokahalu heikkenee ja usein ihminen myös laihtuu. Ruokahaluttomuus on kuitenkin yksi niistä oireista, jotka saattavat aiheuttaa potilaan läheiselle kovaakin ahdistusta. Rakas ihminen laihtuu ja muuttuu hauraammaksi ja vaikka minkälaisia erilaisia ruokia kokeillaan, ei mikään maistu. Syömättömyyteen liittyy huolta ja hätää, ollaanko lähellä saattohoitovaihetta? Miten rakkaamme pärjää, kun syöminen on lähes olematonta? Olenko epäonnistunut läheisenä, kun en saa toista syömään? Syömättömyys johtuu usein sairaudesta tai jos esimerkiksi oireet eivät ole hallinnassa. Syöminen on vaikeaa, jos suussa on hiiva-infektio tai jos nieleminen on vaikeutunutta tai syöminen aiheuttaa vatsakipuja. Toivoisin, että onnistuisimme paremmin hälventämään tätä huolta omaisilta. Usein siihen voikin liittyä huolta ja hätää elämän loppumisesta ja kuoleman läheisyyden konkretisoitumisesta, eikä niinkään itse syömättömyydestä.

Palliatiivisessa hoidossa voidaan ruokahalua koittaa parantaa kortisonilla, samalla se voi hieman helpottaa myös väsyneisyyttä. Ohjaamme potilaita syömään sellaista ruokaa mikä maistuu. Joku potilas kertoi joskus alkaneensa syömään sipsejä, joista ei ollut aiemmin välittänyt. Palliatiivisen hoidon vaiheessa myös tiukkia ruokarajoitteita höllennetään eli saa syödä sitä mikä maistuu, eikä niinkään tarvitse miettiä ruoka-aineen terveellisyyttä. Toki jos ei ole voinut syödä laktoosia tai sairastaa keliakiaa, niin näiden suhteen on ruokavalio syytä pitää ennallaan tai ainakin syödä laktoosittomia tai gluteenittomia tuotteita kuten aiemminkin. Apteekista voi ostaa erilaisia lisäravinteita, joilla voi tukea syömistä. Kaupasta voi valita proteiinipitoisia tuotteita ja välipaloja.

Lisätietoa ruokahaluttomuudesta saat esimerkiksi täältä:

https://www.terveyskyla.fi/palliatiivinentalo/oireiden-hoito/oireet/ruokahaluttomuus

Ruokahaluttomuuteen voi vaikuttaa myös vatsan toimimattomuus. Potilas saattaa ajatella, ettei mitään voi tulla ulos, kun ei saa mitään laitettua suuhunkaan mutta ehkä suuhun ei tule laitettua mitään, kun suoli on täynnä ja sen vuoksi on tukala olla. Vatsan toiminnasta huolehtiminen on todella tärkeää, etenkin silloin, jos käytössä on opiaattilääkitys eli vahva kipulääkitys. Sen yleisin oire on ummetus. Apteekista löytyy erilaisia valmisteita ummetuksen hoitoon. Osaa voi käyttää säännöllisesti joka päivä ja osa tuotteista on tarkoitettu satunnaiseen käyttöön.

Ummetuksen hoidosta saa lisätietoa Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon käypä hoito suosituksesta:

https://www.kaypahoito.fi/hoi50063

Meille hoitajille näiden yllä olevien asioiden ohjaaminen, seuranta ja hoito on sitä hoitotyön ydinasiaa. Harmittavan usein kuitenkin törmää siihen, että näistä asioista ei ole potilaiden kanssa riittävästi keskusteltu. Esimerkiksi opiaatti ummetuksen hoitoon on saatettu herätä vasta siinä vaiheessa, kun potilaan vatsa on ollut toimimatta monta päivää ja sen myötä on tullut lisäongelmia. Monesti potilaita kohdatessa tulee yhdellä kertaa paljon asiaa ja kaikki ohjattavat asiat eivät jää ehkä mieleen. Olisikin hyvä, jos pystyisi kontaktoitumaan potilaaseen vielä uudelleen, jotta voisi käydä asioita uudelleen läpi, jos se suinkin on mahdollista.