Pyhäinpäivän ajatuksia

Tänään vietetään pyhäinpäivää. Tämä päivä virittää mieleeni herkkyyden ja surun tunteetkin ovat enemmän pinnalla kuin normaalisti lauantaisin. Ajatukset ovat viivähtäneet kuolleissa läheisissä, perheenjäsenissä. Erityisesti siskossani. On ikävä. Olisi ihana päästä juttelemaan, kuulla ääni, naurun räkätys ja katsoa miten tuuli tarttuisi pitkiin hiuksiin. Halata ja kertoa miten ollaan pärjätty.

Suru on moniulotteista. Senkin kokeminen on yksilöllistä. Välillä se tuntuu voimakkaammin, välillä sen olemassaoloa tuskin muistaa. Pitkä matka on surun ja sen työstämisen kanssa kuljettu. Alkuun kärsin viivästyneestä surureaktiosta ja oikeastaan rakkaan ukkini kuoleman myötä, pääsin siskoni kuoleman aiheuttamaan suruun niin sanotusti kiinni. Ajan kanssa surun mukanaan tuomat tunteet ovat muuttuneet lempeämmiksi. Suru ei pakota polvilleen vaan kulkee mukana matkassa, ei kuitenkaan tukehduttaen vaan ehkä ennemmin lempeästi keinuen kehossa, muistoissa ja ajatuksissa.

Niin kuin aiemminkin olen kirjoittanut, niin itselleni käänteentekevä oivallus surutyössäni oli se, kun ymmärsin etten tule tässä koskaan valmiiksi. Suru ei ole asia jonka mielessäni työstän ja sen jälkeen se häviää lopuksi elämää pois. Jos siskoni kuolema oli elämässäni niin järisyttävä asia, että elämä oikeastaan jakautuu kahteen eri vaiheeseen, elämä ennen siskon kuolemaa ja elämä sen jälkeen, niin miten voisinkaan tulla valmiiksi? Mutta kuten yllä kirjoitin, suru on muuttanut muotoaan, lempeämpään ja lohdullisempaan suuntaan.  Sain kuitenkin apua omassa surussani ja siksi haluan linkata tähän mieli.fi sivuston yhteystiedot, ethän jää ajatustesi kanssa yksin. https://mieli.fi/

Tänään kun on tullut muisteltua rakkaita läheisiä, on tullut myös muisteltua myös erilaisista syistä sammuneita tai loppuneita ihmissuhteita. Osa ihmisistä vain piipahtaa elämässä, osa kulkee matkassa pidempään kunnes jatkavat taas omia teitään. Hyviä muistoja ja naurua. Kiitollisuutta siitä, että olemme saaneet jakaa hetken samaa matkaa.

Mitä ajatuksia pyhäinpäivä sinulle tuo? Minkälaisia ajatuksia omat surun tunteet herättää? Kävitkö sytyttämässä kynttilän haudoille? Itse sytytin kynttilät pihan lyhtyihin. Ei tule niinkään mentyä haudoille, osalla rakkaista ei sellaisia edes ole vaan tuhkat on siroteltu niille erikseen järjestetyille paikoille. Muistella kun voi mielestäni missä vain.

Siskolle ja muille rakkaille lähtee ajatuksia pimenevään iltaan. Toivottavasti joskus vielä kohdataan.

Toivon sinulle tähän iltaan lempeitä ajatuksia.