Blogini nimi, mistä se kertoo?

Tämä blogi kertoo palliatiivisesta hoidosta, kohtaamisista ja kuolemasta mutta ennen kaikkea elämästä. Olen saanut kohdata työssäni erilaisia ihmisiä, joilla jokaisella on ollut oma, yksilöllinen elämäntarinansa. Tämän blogin nimi liittyy heihin, joiden kohtaaminen on vaikuttanut ehkä eniten omaan tapaani elää tätä omaa elämääni.

Meitä palliatiivisen hoidon ammattilaisia kehotetaan aina puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. Esimerkiksi kun ilmoitetaan omaisille, että hänen läheisensä on kuollut, käytetään sanaa kuollut eikä esimerkiksi hän on poistunut tai nukkunut pois. Kiertoilmauksia ei suosita, koska järkyttyneessä tilassa ei vastapuoli välttämättä ymmärrä mistä puhutaan tai mitä esimerkiksi pois nukkumisella tarkoitetaan.

Miksi sitten käyttää tällaista nimeä, kuin toivottaa elämälle hyvää yötä. Se liittyy vahvasti niihin kohtaamisiin, joissa potilas kokee kuoleman luonnollisena jatkumona eletylle elämälle. Osa potilaista kertoo, että he ovat eläneet hyvän ja rikkaan elämän. Kuolema nähdään elämään kuuluvana kumppanina, jota ei ehkä ole odotettu mutta sen lähestymiseen on pystytty valmistautumaan ja sen läheisyys ei herätä suurta pelkoa.

Miten sitten joku pystyy näkemään kuoleman luonnollisena osana elämää ja suhtautumaan siihen niin rauhallisesti? Johtuisiko se pitkästä elämästä.. Aina ei elämän pituudellakaan voida selittää tätä ilmiötä. Titteleistä, maallisesta mammonasta tai omaisuudesta? Rohkeudesta, elämännälästä tai kanssaeläjistä?

Itse olen ajatellut sen niin, että tällainen ihminen on elänyt oman näköisensä elämän. Minkä kukin meistä määrittää omannäköiseksi elämäksi, on se yksilöllistä. Johtuisiko se sitten siitä, että on pystynyt tekemään niitä valintoja, joita on itse halunnut tehdä, niillä resursseilla, joilla se on ollut mahdollista, en osaa sanoa.

Näitä ihmisiä yhdistää mielestäni kiitollisuus ja kunnioitus elämään, elämä on nähty lahjana ja se on eletty täydesti tai ehkä enneminkin omannäköisesti. Vaikka he kokevat myös surua siitä, että joutuvat jättämään rakkaimpansa tai että elämä on tullut päätökseensä, kohtaavat he lähestyvän kuoleman rauhallisuudella ja tyyneydellä, jota on vaikea sanoin kuvata.

Ehkä elämän äärelle on välillä pysähdytty ja mietitty sen suuntaa. Ei ole keskitytty elämässä vain päivien määrään vaan enneminkin elämän sisältöön.

Aina kun tapaan tällaisen ihmisen, joka suhtautuu lähestyvään kuolemaansa tyynesti ja katsoo omaa elettyä elämäänsä taaksepäin kiitollisuudella, pysähdyn tämän tunteen äärelle. Nämä kohtaamiset ovat vaikuttavia ja ne täyttävät mieleni kiitollisuudella ja nöyryydellä, että saan tehdä tätä työtä ja jakaa näitä kokemuksia. Toivon myös, että ne ovat muokanneet omaa tapaani elää tätä arvokasta elämää. Ainakin olen saanut rohkeutta toteuttaa aktiivisemmin omia unelmiani, kuten tämän blogin aloittaminen todistaa.

Näistä ainutlaatuisista kohtaamisista tämän blogini nimi on muodostunut, hyvää yötä, elämä.